Emmin  Hukan todistus

Jumalan kunniaksi haluan kertoa tämän. Hän, joka kaikista sotkuistani huolimatta on armahtanut ja johdattanut, ja tuonut Poikansa veren kautta minut Häneen elämäänsä.

Synnyin luterilaiseen perheeseen, jossa kristinusko tuli tutuksi pienestä pitäen. Halusin uskoa tähän ”Jeesukseen”, josta minulle kerrottiin. Lapsena usko oli luottamusta Jumalaan, mutta vähän isommaksi lapseksi kasvettuani huomasin, että en tuntenutkaan Jumalaa täysin ja jotain puuttui. Vähän ennen kouluikää meille muutti sijaiskotityttö ja hänen kanssa tuli leikittyä paljon. Kouluikäisenä kuitenkin koin, että minussa on pahasti jotain vialla, koska omasta halustani huolimatta, kukaan ei halunnut olla kanssani kuin välttämättömissä tilanteissa. Se oli minulle kova isku ja toisella luokalla iski paniikkihäiriö. Myös opettajamme okkultistinen kääntyminen sai aikaan syvää ahdistusta.

Neljännellä luokalla alkoi pakko-oireet ja usko muuttui pakkoajatuksiksi ja raamatunlukemisesta tuli pakkomielle…niin pitkälle, etten koulun jälkeen saanut silmiäni irti raamatusta ja kääntelin sivuja vain edestakaisin. Myös rukouksesta en päässyt selvyyteen, koska aina kun olin rukoillut, tuntui, että ei se rukousta ollutkaan  ja niin se alkoi alusta, alusta ja alusta…niin että kotiväki oli aivan hermona kanssani. Halusin miellyttää Jumalaa, mutta jälkeenpäin ajateltuna, se oli sitä uskonnollista sielun tarpeen tyydyttämistä, eikä ollut tekemistä enää rakkauden ja todellisen uskon  kanssa, vaikka niin luulin. Tämä kuvio jatkui eri variaatioina pitkään ja vaikka olin kuinka luupää luterilainen, en päässyt eroon ongelmistani.

Minulle kerrottiin armosta ja vapaudesta, mutta sitä ei kuitenkaan tullut eikä se rauhoittanut mieltäni. Toimin monenlaisissa tehtävissä Sley:ssä ja kirkon piirissä .Lukiosta päästyäni muutin Helsinkiin pariksi vuodeksi opiskelemaan, olin edelleen mukana Sleys:ssä, mutta myös Nokia missiossa. Missiossa sain  vähän jo muitakin kuin luterilaisia ajatuksia, mutta huomasin sittenkin olevani uskonnollinen…olin missä olin. Rukoilin hädissäni Jumalaa.

Eräänä iltana ystäväni passittivat minut psykiatriseen sairaalaan. En hyväksynyt sitä itse ja jatkoin samaan aikaan opiskeluni loppuun erityisluvalla, mutta pikku hiljaa sairauden henkivalta, minkä koin sairaalassa olevan yritti ottaa niin kovin kiinni minusta,  tuntui että oli enää vaikea päästä irti, kunnes kerran Herra antoi rohkeuden irtisanoutua julkisesta psykiatriasta. Olin monenlaisissa kahleissa ja mietteissä, halusin tehdä paljon työtä, mutta jokin esti olemasta vapaa ja varma.
Eräässä uuden vuoden rukoustapahtumassa Salossa tuli vierailemaan ylistysryhmä Magen David, olosuhteiden pakosta en ehtinyt kuulemaan kuin yhden laulun. Mutta Henki minussa yhtyi ylistykseen, jota he lauloivat ja koin, että tuossa on jotain todellista Herran Henkeä ja aitoa ylistystä. Koin myös jotain käsittämätöntä yhteyttä juutalaisiin. Mietin, että tuo seurakunta olisi pakko löytää vaikka kiven alta. Asia jäi hautumaan, kunnes kerran ajelin Turussa ystäväni kanssa ja huvikseen lähdin etsimään paikkaa itäharjusta. Missään ei lukenut mitään eikä näkynyt mitään rakennusta missä voisi se paikka olla. Ajelimme varastorakennusten ohi kunnes koin, että tuossa paikassa ylistetään ja tuossa sen täytyy olla. Pysäytin auton ja pyysin ystävääni odottamaan ja juoksin ovelle ja näin pienen paperilapun jossa luki Daughters of Zion Fellowship. Sen jälkeen vinkkasin ystäväni tulemaan ja avasimme varovasti oven. Siellä oli meneillään ylistyskokous.

Siitä lähtien tiemme Israelin Jumalan todellisempaan tuntemiseen ja kirjoitusten avautumiseen alkoi Ylistyksen ilmapiirissä minulle alkoi  pikku hiljaa avautua Jumalan pyhyys ja valtasuuruus ja ylistyksen merkitys asenteena vihollisen juonten paljastumisessa ja karkottamisessa. . Kirjoituksista alkoi avautua mitä on todellinen Jeshuan veriuhri. Laki on edelleen voimassa ja siksi veri on todellisempaa. Emme saa halveksia verta ja käyttää sitä synnin peittona vaan synnistä puhdistumiseen. Koin ristiriitaa luterilaisen opin ja messiaanisuuden välillä, mutta kyse ei ole eri kirjoituksista vaan se, että Pyhän Hengen täytyy avata Raamattu, niin että ihminen ei tee siihen järjen lisäpäätelmiä ja sensurointeja. Nyt koen Jumalan tarttuneen myös ongelmiini ja antaneen taisteluvarustuksen. Jumala on Hengellään vapauttanut minua fobioistani ja pakko-oireistani jo paljon ja uskon, että Hän tekee työnsä päätökseen. Hyökkäykset ja kiusaukset ovat moninaiset, mutta niitä ei voita pelkäämällä eikä antautumalla niiden valtaan, vaan ylistämällä Jumalan suuruutta ja sen ylistämishalunkin aikaan saa Jeshua. Lihan tulee kuolla ja hengen elää . Siinä on salaisuus. Totuutta salatuimpaan saakka.
Herra jokaista tämän lukijaa siunatkoon ja vaikuttakoon ihanaa totuuden kuuloa!
T:Emmi