Zion's gate

Ihan uusi WordPress-sivusto

י״ב בסיון ה׳תשפ״ד / tiistai, kesäkuu 18, 2024

Juutalainen elämä

Brit mila – Ympärileikkaus

Brit mila (בְרִית מִילָה) on uskonnollinen rituaali, jossa juutalaiset pojat otetaan Jumalan ja Israelin lasten yhteyteen ympärileikkauksessa, jonka suorittaa mohel perheen ja ystävien läsnä ollessa. Seremoniaa seuraa juhla-ateria (seudat mitzva).

Ympärileikkaukselle löytyy peruste Toorasta. Jo Abraham ympärileikattiin. Leviticuksessa on myös seuraava käsky:

Kahdeksantena päivän lapsi ympärileikattakoon. (3.Moos.12:3)»

Bar mitsva -Lain poika

Bar mitsva Jerusalemin itkumuurilla.

Bar mitsva (hepreaksi ‏בר מצוה‎, myös bar mitzva) on juutalainen juhla, jota vietetään kun juutalainen poika saavuttaa 13 vuoden iän ja hän tulee uskonnollisesti täysi-ikäiseksi. Tytöille vastaava juhla on nimeltään bat mitsva (בת מצוה), jota vietetään jo tytön ollessa 12-vuotias. Seremoniassa pojasta tulee bar mitsva, lain poika tai käskyn poika, tytöstä vastaavasti bat mitsva, lain tai käskyn tytär.

Ennen kuin lapsi on bar- tai bat mitsva -iässä, on vanhempien vastuulla huolehtia siitä, noudattaako hän juutalaista lakia ja perinteitä. Uskonnollisesti täysi-ikäiseksi tuleminen merkitsee sitä, että nuori on itse vastuussa lain, perinteiden ja juutalaisen etiikan noudattamisesta. Hän saa myös oikeuden osallistua täysivaltaisesti juutalaiseen jumalanpalvelukseen: hänet voidaan kutsua lukemaan Tooraa ja hän voi olla osa minjania. Juutalaisen lain mukaan hän on myös teoriassa riittävän vanha solmimaan avioliiton.

Bar mitsva -juhlan vieton perinne syntyi keskiajalla. Juhlan viettotavat vaihtelevat seurakunnasta toiseen. Tavallisesti poika lukee 13. syntymäpäiväänsä seuraavana sapattina synagogassa kappaleen Toorasta ja haftarasta eli laista ja profeetoista. Tyttöjen vastaava juhla kehittyi vasta myöhemmin, mutta nykyään useimmat muut kuin ortodoksijuutalaiset juhlivat tytön tulemista bat mitsvaksi samoin kuin pojankin. Yleensä juhlan viettoa jatketaan kotona: kutsutaan vieraita ja annetaan lahjoja. Nuori voi saada lahjaksi esimerkiksi ensimmäisen rukousviittansa, tallitin.

Mikve  – Kaste

Mikve eli rituaalikylpyallas

Mikve on juutalaisuudessa rituaalikylpy. Tooran käskyn mukaisesti uskova juutalainen pariskunta noudattaa ns. perhepuhtauslakeja (taharat mišpaha), jotka koskevat naisen kuukautiskiertoa ja sukupuolikontaktia. Miehen ja vaimon fyysinen yhteys kuukautisvuodon aikana on ehdottomasti kielletty. Vuodon päätyttyä nainen laskee seitsemän ”puhdasta” päivää ja kastautuu niiden päätteeksi rituaalikylpyyn eli mikveen. Vedessä ollessa luetaan tevillaa eri rituaalikastautumista koskeva siunaus ja veteen upottaudutaan kolmesti niin, että viimeisetkin hiukset ovat pinnan alla.

Mikveen upottautuu myös juutalaisuuteen kääntyvä henkilö. Juutalaisen lain mukaan mikven vesi pesee kääntyvän entisestä elämästä ja vedestä noustessaan hän on ”kuin vastasyntynyt lapsi”.

Mikven perusvaatimus on se, että sen vesi on kosketuksissa jonkin luonnollisen vedenlähteen, kuten sadeveden, sulaneen lumen, joen, järven tai meren kanssa. Paras rituaalikylpypaikka olisikin luonnossa oleva vesiallas, mutta käytännön syistä useimmat uskovat juutalaisnaiset käyttävät synagogien yhteyteen rakennettuja mikvejä.

Mikven vieressä on säiliö, johon kertyy katolta valuvaa sadevettä. Säiliö on yhteydessä itse mikve-altaaseen putken välityksellä ja kun allas täytetään, on sen vesi siis kosketuksissa luonnonveden kanssa. Tämän mallin mukaan rakennettu mikve on kosher eli kelvollinen.

Tallit – Rukousliina

Tallit gadol eli juutalainen rukousšaali.

Tallit on suorakaiteenmuotoinen vaate, jonka juutalainen mies laittaa harteilleen aamurukouksen ajaksi. Sen käyttö perustuu Tooran käskyihin.

  • ”Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt… (4.Moos.15:38-39)
  • Tee itsellesi tupsut viittasi neljään kulmaan, johon verhoudut. (5.Moos.22:12).

Vuosisatojen ajan tallitin tzitzit-tupsuista puuttui sinipunainen lanka, koska väriä tuottaneen kotiloeläimen uskottiin kuolleen sukupuuttoon tai oltiin epävarmoja mikä kotilolaji olisi se oikea. Nykyään tupsuja on taas alettu valmistaa techelet-värin kanssa. Tupsu koostuu neljästä pitkästä langasta, jotka solmitaan tallitin kulmiin. Solmuryhmät (ks. kuva) vaihtelevat ashkenaasi- ja sefarditraditioissa. Viimeisen solmun loppuun jää roikkumaan kahdeksasta langasta koostuva tupsu.

Oikealla olevassa kuvassa on miehen yllä tallit gadol eli suuri tallit. Uskova juutalaismies pitää paitansa alla myös tallit katania eli pientä tallitia. Se on ohuempaa kangasta kuin suuri tallit ja myös sen kulmissa on tzitzit-tupsut.

Tzitzit-tupsut rukousšaalin kulmissa.

Tefillin – Päähän ja käteen laitettavat rukouskotelot

Tefillin tai tefilim (hepreaksi ‏תפלין‎) ovat nahasta tehtyjä koteloita, joiden sisältämiin pergamentteihin on kirjoitettu Tooran jakeita. Tefillinejä käytetään aamurukouksissa, ja uskovat juutalaiset laittavat ne ylleen päivittäin sapattia ja juhlapyhiä lukuun ottamatta. Tefillinejä on kaksi: toinen sidotaan käsivarteen, toinen otsalle hiusrajan yläpuolelle.

Otsalle laitettava kotelo on neliosainen ja jokainen osa sisältää käärön. Käteen sidottava kotelo on yksiosainen sisältäen neljä kääröä yhdessä lokerossa. Kääröissä on nämä Tooran jakeet: Shema (5.Moos.6:4-9), Ve’haya (5.Moos.11:13-21), Kadesh (2.Moos.13:1-10) ja Ve’haya (2.Moos.13:11-16).

tefillin-käsky tulee juutalaispojan velvollisuudeksi hänen saavuttaessaan uskonnollisen täysi-ikäisyyden 13-vuotiaana. Vanhoina aikoina juutalaisnaisetkin laittoivat tefillinit, mutta myöhempi rabbiinitraditio rajoitti sen vain miehille kuuluvaksi käskyksi. Nykyaikoina monet konservatiivi- ja reformijuutalaiset naiset ovat aloittaneet uudelleen niiden käytön.

Kreikaksi tefillin tunnetaan nimellä fylakterion. Myöhemmin tefillinien koko ja valmistustapa standardoitiin Talmudissa.

Tefillinien käyttö perustuu Tooran käskyyn Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi (5.Moos.6:8) ja tämän vuoksi ne sidotaan symbolisesti vasempaan käsivarteen sekä otsalle; Tooran opetuksen on oltava juutalaisen sydämessä sekä ajatuksissa.

Kipa – Päähine

Kipa voidaan kiinnittää hiuksiin

Kipa (hepreaksi ‏כִּפָּה‎, jiddišiksi jarmulka tai jarmulke) on juutalaisten käyttämä ohut, pyöreä kalotin tapainen päähine. Kipaa käyttävät yleensä vain juutalaiset miehet rukoillessaan, kipan näkee kyllä myös yleisenä päähineenä Jerusalemin kaduilla. Tavallisesti se on halkaisijaltaan vain 10-20 cm.

Syy kipan käyttöön on Talmudin määräys pään peittämisestä rukouksen aikana. Halakhan mukaan mikä tahansa päähine kelpaa pään peittämiseen, mutta kipa on pienen kokonsa ja keveytensä vuoksi käytännöllinen ratkaisu. Viime aikoina siitä on muodostunut myös eräänlainen juutalaisuuden symboli, ja kipan käyttäjä ilmaisee siten kuuluvansa juutalaiseen kansaan.

Perinteet

Perinteen mukaisesti kipaa käyttävät vain miehet, kun naiset käyttävät päänsä peittämiseen esimerkiksi huiveja. Nykyisin jotkut ei-ortodoksijuutalaiset sallivat tasa-arvon nimissä kipan käytön myös naisille. Jotkut juutalaiset käyttävät kipaa vain rukoillessaan, siunauksia lukiessaan tai uskonnollisia tekstejä lukiessaan, perinteellisemmät saattavat pitää kipaa päässään vuorokauden ympäri ja noudattaa Talmudissa kuvattujen rabbien esimerkkiä: he eivät kävele kahta metriä pidemmälle paljain päin.

Kipan valmistustapa tai väri voi olla merkki kantajan kuulumisesta tiettyyn uskonnolliseen suuntaukseen. Perinteisesti kipa koristellaan uskonnollisia aiheita käsittelevin kirjailuin, mutta uudemmat etenkin lapsille tarkoitetut kipat saattavat yhtä hyvin esittää sarjakuvahahmoja tai urheilujoukkueen värejä.

Pienen kokonsa vuoksi kipa voi pysyä huonosti päässä, minkä vuoksi se saatetaan kiinnittää hiuksiin metallisella pidikkeellä.

Menora  – Seitsenhaarainen kynttilänjalka

Menora (hepreaksi ‏מנורה‎) on kynttilänjalka, jossa on seitsemän haaraa. Se on eräs vanhimmista juutalaisten tunnuksista. Menoran sanotaan symboloivan Mooseksen näkemää palavaa pensasta. Nykyään seitsenhaarainen kynttilänjalka on myös Israelin vaakunassa.

Käyttö

Raamatun mukaan menoraa käytettiin Jerusalemin temppelissä pidetyissä rituaaleissa. Temppelin tuhoamisen jälkeen kynttilänjalalla ei ole virallisesti ollut asemaa juutalaisten uskonnollisissa toimituksissa. Nykyään menoraa käytetään synagogissa. Hanukka-juhlan aikana käytetään yhdeksänhaaraista kynttilänjalkaa. Yhdeksänpäiväisen valon juhlan kunakin päivänä sytytetään yksi kynttilä.

Kristityille seitsemän kynttilänjalkaa tarkoittavat seitsemää seurakuntaa, Efesoksen, Pergamonin, Tyatiran, Sardeksen, Smyrnan, Filadelfian ja Laodikean seurakuntia, joista Jumala puhui Johannekselle Johanneksen ilmestyksen luvuissa 1–3.

Alkuperä

Seitsenhaaraisen menoran valmistusohje annetaan Toorassa Moosekselle (2. Moos. 25:31). Vaikka menorassa poltetaan yleensä kynttilöitä, alkuperäisissä temppelimenorassa poltettiin oliiviöljyä.

Alkuperäisen menoran kohtalo on hämärän peitossa. Se on kuvattu Roomassa sijaitsevaan Tituksen riemukaareen. Vandaalit ryöstivät sen Roomasta vuonna 455, mutta Bysantin armeija sai sen takaisin 500-luvulla ja vei sen Konstantinopoliin. Tämän jälkeen siitä ei ole mainintoja. On mahdollista, että se tuhoutui ikonoklasmin aikana, jolloin suuri osa uskonnollisesta esineistöstä hävitettiin.

Kaddiš – Rukous

Kaddiš (arameaksi: קדיש, pyhä) on juutalaisen jumalanpalveluksen eli tefillan keskeinen rukous. Sen keskeisenä teemana on Jumalan ylistys ja kunnioitus. Kaddišista on olemassa eri versioita, jotka vaihtelevat riippuen siitä, missä osassa tefillaa ne lausutaan. Useimmiten kaddiš tarkoittaa surijoiden kaddišia, joka kuuluu juutalaiseen hautaus- ja muistopalvelukseen sekä keskeisenä osana suruajan päivittäiseen rituaaliin.

Kaddišin avaussanat kuvastavat Hes. 38:23 tekstiä, jossa Jumalan ilmaisee kunniansa ja suuruutensa kansojen silmien edessä: Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

Historia

Kaddišin kirjoittamisen aikoihin juutalaiset puhuivat yleisesti arameaa ja tämä tuli myös rukouksen kieleksi. Alun perin sitä eivät lukeneet suruaikaa viettävät, vaan rabbit sapattisaarnojensa ja antamiensa oppituntien päätteeksi. Käytäntö sai alkunsa Babyloniassa, missä useimmat juutalaiset osasivat vain arameaa. Saarnat pidettiin siis arameaksi, josta tuli myös kaddišin kieli, ja sellaisena rukous periytyy omaan aikaamme saakka.

  • Hatzi kaddiš (חצי קדיש) – puolikas kaddiš.
  • Kaddiš Jatom (קדיש יתום) – ”orpojen kaddiš”, jota kutsutaan yleisesti nimellä kaddiš avelim (קדיש אבלים), surijoiden kaddiš.
  • Kaddiš Šalem (קדיש שלם) – täysi/kokonainen kaddiš.
  • Kaddiš de’Rabbanan (קדיש דרבנן) – rabbien kaddiš, joka sanotaan Tooran opiskelun jälkeen sekä niissä jumalanpalveluksen osissa, joissa siteerataan Talmudin ja rabbien opetuksia.
  • Kaddiš ahar Hakk’vura (קדיש אחר הקבורה) – sananmukaisesti ”hautauksen jälkeinen kaddiš”, toiselta nimeltään Kaddiš de’Ithadata (קדיש דאתחדתא) sen erityisten alkusanojen mukaan. 10 miehen (minjan) läsnä ollessa tämä kaddiš sanotaan Talmudin jokaisen kokonaisen jakson opiskelun päätteeksi. Se onkin painettu joka traktaatin loppuun.

Mezuza  – Oveen kiinnitettävä kotelo

Mezuza (hepreaksi ‏מזוזה‎) on juutalaisen kodin oven oikeaan pieleen kiinnitettävä pieni kotelo, joka sisältää pergamentille kirjoitettuja Tooran jakeita. Mezuza on suorakaiteen muotoinen ja se voi olla valmistettu mitä erilaisimmista materiaaleista. Heprean sana mezuza tarkoittaa ovenpieltä. Mezuza-käsky kuuluu osana Šema Israel-rukoukseen:

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi. (5.Moos.6:4-9)
Painakaa siis nämä minun sanani sydämeenne ja mieleenne ja sitokaa ne merkiksi käteenne, ja ne olkoot muistolauseena otsallanne; ja opettakaa ne lapsillenne, niin että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi… (5.Moos.13:18-20)

Mezuza tulee kiinnittää kodin jokaisen oven oikeanpuoleiseen pieleen kylpyhuonetta ja WC:tä lukuun ottamatta. Juutalainen kiinnittää sen myös oman yrityksensä tai toimistonsa ovenpieliin. Niissä israelilaissa kaupungeissa, joissa on

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mezuza.