Zion's gate

Kertomuksia lapsille

KERTOMUS PSALMISTA 139
Susanna Gontjarov

Isä ja Kaisa olivat lukemassa Raamattua. Ensin he olivat lukeneet siitä Miten Jumala on luonut maailman. Isä sanoi: ” Kaisa minä haluan lukea sinulle jotakin tosi tärkeää.” ”Mitä sinä tahdot lukea minulle?” Kaisa kysyi. Isä vastasi: ” Tahtoisin lukea sinulle psalmin 139 ja kertoa miten erityinen tyttö sinä olet ja miten valtavan paljon Jumala rakastaa sinua. ”Niinkö Kaisa kysyi rakastaako Jumala minua? Kerrotaanko Raamatussa minusta?” Kaisa ihmetteli. ”Kyllä Raamatussa kerrotaan sinusta ja jokaisesta maailman ihmisestä. Psalmi 139 kertoo miten tarkasti Jumala on suunnitellut meistä jokaisen ja miten paljon hän meitä rakastaa.” ”Voi isä luetaan se kertomus heti!” Kaisa hihkaisi. Ja niin Isä ja Kaisa alkoivat lukea Psalmin kohtaa raamatusta.

Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitan-nut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.

Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. Isä pysähtyi lukemisessaan ja kertoi Kaisalle. Jeshua tuli maailmaan että jokainen voisi löytää hänet ja pyytää häntä sydämeensä asumaan ja pyytää Jeshuaa sovittamaan syntinsä. ”Kun sinä Kaisa uskot Jeshuaa ja Jeshua asuu sinun sydämessäsi. Hän on tutkinut sinut ja tuntee sinut ja sinun elämäsi. Sinä voit aina rukoilla Jeshuan apua, ja hän auttaa sinua. eikö ole ihmeellistä.? On se juuri sitä se on Kaisa vastasi. Isä ja Kaisa päättivät jatkaa lukemista.

Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Isä pysähtyi taas lukemisessaan ja kertoi Kaisalle: ”Raamatussa kerrotaan toisessa kohtaa siitä Miten Jeshua on hyvä paimen, Joka suojelee ja rakastaa meitä. Jumala ei poista meidän elämästämme ikäviä asioita tai ilkeitä ihmisiä tai vaarallisia tilanteita. Ei niin hän ei tee, mutta hän auttaa meitä kestämään vaikeat tilanteet. Jeshua lohduttaa meitä kun olemme murheellisia tai kun olemme yksinäisiä. Ja kun olemme vaara tilanteessa hän lähettää enkelinsä vartioimaan meitä”. Sitten isä jatkoi taas lukemista.

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaa-seen, sinä olet siellä vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. Isä mitä tämä tarkoit-taa? Kaisa kysyi. ”Se tarkoittaa sitä että Jeshua kuulee kaiken mitä puhumme. Hän kuulee kun me rukoilemme. Hän kuulee aina ja vastaa tavalla tai toisella. Se tarkoit-taa myös sitä, että Jeshuan tulisilmät vartoivat meitä aina. Hän katsoo sitä miten elämme. Miten kohtelemme lähimmäisiämme tai olemmeko vanhemmillemme kuuliaisia. Jeshua katsoo myös sitä miten meitä kohdellaan. Ja kun muistamme antaa kiusaajillemme anteeksi ja Jätämme Jumalalle koston hän huolehtii siitä, että meitä kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Vaikka sanoisin: “Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon”, sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. ” ”Isä tämäkin kohta tuntuu minusta hieman vaikealta.” Kaisa sanoi. Miten voi olla pimeää ja yhtäkkiä muka valoisaa. Laittaako joku pimeässä yhtäkkiä valot päälle? Tavallaan isä vastasi ja jatkoi. Joskus meidän elämässä on vaikeita tilanteita. Ja meistä tuntuu tosi surulliselta ja yksinäiseltä. Mutta kun me sen surun keskellä muistetaankin että Jeshua on meidän kanssa ja me aletaan kiittää ja ylistämään Jeshuaa niin se pimeys muuttuu valoksi ja samalla me huomataan että meistä ei tunnu ollenkaan niin pahalta. Sillä sanansa lupauksen mukaan Jeshua on antanut sydämeemme ilon. ”Ihmeellistä” Kaisa sanoi ” Onneksi minä tunnen tämän Jeshuan” ”Olen kanssasi samaa mieltä” Isä vastaa ja jatkaa Psalmin lukemista.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, Ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pienin-kään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Isä pysähtyy lukemisessaan sillä hän haluaa jälleen kertoa Kaisalle joitain hyvin tärkeää. Kun Sinä olit äitisi mahassa, Ju-mala suunnitteli sinut. Hän teki sinusta sen näköisen ja kokoisen kuin olet. Hän valitsi sinulle tietynväriset silmät ja hiukset ja muovasi sinun näköiset kasvon piirteet. Hän valitsi sinulle tiettyjä luonteenpiirteitä ja taitoja missä juuri sinä olet hyvä. Ja juuri siksi Jumalan mielestä sinä olet erityinen ja hän rakastaa sinua hyvin paljon. Jumalan mielestä sinä olet Ihme” ”Onpas jännää” Kaisa vastasi. ”Mutta luetaan tämä Psalmin paikka loppuun. Minä haluan kuulla mitä muuta Raamatussa on kirjoitettu minusta” Isä ja Kaisa jatkoivat lukemista.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitel-masi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjy-viä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani. ”Isä en taaskaan ymmärrä Kaisa sanoi kerro minulle vähän lisää. Miten kaikki päiväni voisi olla suunniteltu, ennen kuin olen elänyt niistä yhtäkään? Se tuntuu minusta omituiselta. ” ” Aluksi se tuntui minustakin omituiselta ja siltä etten yhtään ymmärrä mistä nyt on kyse. Sitten Jumala vastasi minulle ja kertoi, että meillä jokaisella on hänen valmistamansa palvelutehtävä, jossa hän voi käyttää ainoastaan meitä. Jos emme vielä tiedä mikä meidän tehtävämme on, niin voimme rukoilla ja ajallaan Jeshua kertoo sen meille. Se on kuitenkin varmaa että kaikki ihmiset on luotu elämään hänen yhteydessään ja kiittämään ja ylistämään hänen nimeään sekä kertomaan Jeshuasta muille.

”Ahaa nyt ymmärrän eli tässä puhutaan siitä kun olen kertonut Jeshuasta leikkikavereilleni päiväkodissa.” ”Niin juuri siitä on kysymys isä vastasi.

Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät! Kaikotkaa, mur-hamiehet! He ovat sinun vihollisiasi, he vetoavat sinuun valheellisesti ja vannovat väärin sinun nimeesi. Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra, enkö inhoaisi sinun vastustajiasi! Loputon on vihani heitä kohtaan, he ovat minunkin vihollisiani. ”Isä en käsitä tätä kohtaa? Psalmin kirjoittaja kuulostaa tässä niin vihaiselta. ”Kaisa sanoi. ” ” Kyllä hän kuulostaa vihaiselta. Mutta Jumala on tuomari, meidän ei kuulu tuomita ketään. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta hän vihaa syntiä. ja synnin tekijät ovat kaukana Jumalasta. He ovat ummis-taneet korvansa Jumalan ääneltä ja elävät niin kuin itse haluavat. Silti Jumala rakastaa heitä ja on aina valmis antamaan synnin tekijöille anteeksi” Jatketaanpa vielä lukemista. Meillä on vielä lukematta eräs tärkeä asia.

Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua,
katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle. ”Tämän psalmin viimeinen jae on meille uskovaisille tärkeä jae, joka meidän tulisi aina muistaa joka aamu ja joka ilta rukoilla Jeshuasta meidän omia syntejämme anteeksi ja sitä että hän armossaan pitäisi meidät elämän tiellä.

” Isä” ” Mitä” ” Minä tahdon hetken rukoilla. Kiitos Jeshua ,että olet luonut minut ja antanut minulle tehtävän. Kiitos, että näet kaikki tekemiseni ja sanomiseni ja varjelet minua. Opeta minua muistamaan miten paljon rakastat minua. Ja auta että muistaisin vaikeuksissa alkaa kiittämään sinua. Ja ennen kaikkea Jumala jos olen pahoilla teillä niin johdata minut sinun elämän tielle. Aamen. ”Olipa se hyvä rukous isä sanoi. Ja niin Kaisa ja isä päättivät yhteisen lukuhetken.