Zion's gate

NIIN PALJON SURUA JA TUSKAA

TÄÄ INTERNETTI TUOTTAA,

JA MONET MILJOONAT IHMISET

KUITENKIN SIIHEN LUOTTAA.

ON VERKOSTUTTU KOKONAAN,

MAANÄÄRISTÄ NYT TOISEEN,

SEN KUN AVAAT KONEEN JA HUPISTA

OOT HYPÄNNYT VIRTUAALIN MOISEEN.

SEKUNNIN MURTO-OSASSA,

JO UUTISETKIN KULKEE,

TIEDÄT MURHAT, SODAT NUO,

KUKA NYT KONEEN VOIS SULKEE….

KIRJOITETTU ON,

KAUAN KAUAN SITTEN,

ET SINEARIN MAASSA ON

TUO PEDON IHME.

LYIJYKANNEN ALLA HÄN

TUO VIETTELEVÄ NAINEN,

NIMELTÄNSÄ KIRJASSA

EEFAMITAN PAHOLAINEN.

ON PAKKO MENNÄ KONEELLE

ONHAN MEILLÄ NETTI,

JA FACEBOOK TÄYTYY PÄIVITTÄÄ,

JA KATTOO KOKO SETTI.

EI TARVITSE ENÄÄ VIERAILLA

NYT YSTÄVIENKÄÄN LUONA,

VOIT AINA MENNÄ FACEBOOKIIN

JA HEHÄN ON JO SINUN LUONA.

EI KIINNOSTA ENÄÄ VIETTÄÄ

AIKAA KAVEREIDEN KANSSA

RIITTÄÄ PÄIVITYS FACEBOOKISSA,

TYKKÄÄMÄLLÄ, MUT HEI TÄÄ ON ANSA.

TÄÄ PAHA NAINEN INTERNET,

ON VIENYT PESÄSTÄ TUHKAT,

SYÖ SIELUSTASI KAIKEN POIS,

MITÄ SINÄ HÄNELLE UHRAAT ?

AIKASI VAIKO IHMISSUHTEET

SILLEEKÖ NE ANNAT,

SIELUSTASI IMEE KAIKEN POIS –

SINUSTA JÄÄ VAAN RANGAT.

EI NETTI OLE IHMINEN

SE ON KUINVERKKO LUKIN,

LAMAANNUTTAEN SAALIINSA

SIIHEN JOUTUA VOI ITSE KUKIN.

VAIMOT, MIEHET TAJUTKAA…

TÄÄ EI OO ENÄÄ JUHLAA,

AVIOLIITOT RIKKOUTUU

KUKAAN EI RAKKAUTTA TUHLAA.

PETETÄÄN TOISTA JOS MISSÄ,

MONILLA JO ELÄMÄT FINAALISSA.

TOISILLA LAPSET VAIN VÄLTTÄMÄTÖN PAHA,

MONILLA AJATUKSISSAAN VAIN RAHA.

HELPPOA VIRTUAALIELÄMÄÄ..

NAIDA KONEELLA VIERAAN KANSSA, …

EI VASTUUTA SULLA,

SIIHEN VOI JOKU UUSI TAAS TULLA.

SILMÄT SYÖVÄT ENNEMMÄN KUIN KOSKAAN

PAHUUTTA PORNOA, KAIKENLAISTA ROSKAA…

TURMELTUU MIELI IHMISEN TÄSSÄ,

HÄMÄRTYY TOTUUS NORMAALI ELÄMÄSTÄ,

VAIN VIRTUAALITODELLISUUS ON ÄSSÄ.

ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ KUITENKIN

TAPAHTUU TÄMÄ JUTTU

OLEN JUURI SEN LUKENUT

JA SE ON MINULLE TUTTU.

YHTENÄ PÄIVÄNÄ SAMMUU TUO

KOKO PEDON VALTAKUNTA

KAIKKI MITÄ RAKENNETTU SILLE ON

OLIKIN VAIN KUIN HARHAA- UNTA.

SATELIITIT TAIVAALTA TIPPUEN,

KAS PIMENEE VERKKO TÄMÄ

EEFAMITTA HETKESSÄ SAMMUEN

NAINEN – ÄLÄ MEITÄ JÄTÄ.

SILLOIN IHMISET KAIKKI KIROAA,

RAIVO NOUSEE NIINKUIN SAVU,

KIELENSÄ PUREVAT VIHASSAAN

MISTÄ TULEE HEILLE APU.

EI ENÄÄ KATSELE KUVAA KUKAAN,

SAMMUNEET OVAT KONEET NUO

LOPPUNSA ON SAANUT

KOKO NETTIYHTEYS TUO.

KUKA YHTEYDEN LUO

MITÄ JÄLJEILLE JÄI TÄSTÄ

PEDON VALTAKUNNASTA

VALHEELLISESTA RAUNIOELÄMÄSTÄ.

12.3.2014. Laila Gontjarov

Kuka haluaa mennä ylös,

kuka valmis on tänään nyt’

Karitsa kutsunsa kuuluttaa

ootko ystävä yllättynyt.

Onko pukusi puhdas ja valkoinen

tahraton, asusi niin

onko Karitsan veren sovitus

päässyt sielusi uumeniin.

Nyt aikaa on vähän sanotaan

koht ylös meidät temmataan,

vaan katsoessani kansaa tätä,

oi he nukkuvat kaikki – ei kellään hätä.

Mutta kirjassa kirjoitettu on

katso kuuluu huuto tuo,

Ylkä äkisti noutaa morsiamen

niin puhtaan, Isänsä luo.

Ja siellä kaikki Hänen edessään

seisovat palvoen,

uutta virttä laulaen, ylistäen

lunastuksestaan kiittäen.

Uusi laulu on todistus verestä

minkä maksoi Jeshua,

vain ne jotka vastaanottivat sen,

saivat armon Hänessä.

Jokaisella heillä otsissaan on

tuo merkki Karitsan,

muistuttaen verestä Jeshuan

omistusoikeudesta Isän Jumalan.

Runo aamulla 26.6.2014 Laila Judith

Kuinka kauas erämaassa

joudun taivaltamaan

tässä,

missä rakkaani oi viivyt sä,

minä kuolen ikävässä….

OdottaessanI, minä taistelen

tässä kuivasssa erämaassa

täällä hiljaa ylistämään oppien,

hengessäni sinua ihaillen.

Minun rakkauteni yltyy vaan

tämän uupumukseni kautta,

miten suloista olisi painaa pää

vasten rintaasi nojaten tässä.

Minä odotan ja odotan,

unelmoin alati sinusta rakas,

tiedän että sinäkin odotat

olet pian tuleva takas.

Oi rakkaani Ylkäni ihana,

koska saan sinun luoksesi tulla,

ei ole mitään täällä enää

vain unelma sinusta, sielussa mulla.

Voi jospa pian tulisi aika se

milloin hääjuhlamme alkaa,

´siellä soitto, laulu ilo on

viini virtaa ja torvet raikaa…

Hän kauniisti vie minut alle hupan

morsiokseen siellä minut ottaa,

vaimokseen kihlaa itselleen,

siellä rakkautemme kohtaa.

Runo aamulla 26.6.2014 Laila Judith

Kaukaa piirtyvät menneet asiat, hyljätyksi tulemisen pelko, vieläkö ajatusten syövereistä esille kumpuaa jotain,  mikä oli eilen enkö olekaan vielä parantunut, vai nouseeko epäluottamus katkeruudessa, siitä mitä minulle on tehty. Koska voisin saavuttaa luottamuksen toisiin ihmisiin, vai olenko menettänyt sen sinisilmäisyyden jossa ennen elin.

Tuo outo tunne elät ihmisen kanssa josta pidät, yhtäkkiä tuntuu kuin hän olisi erillinen, joku muu toinen, aivan tuntematon, et pääsekään lähelle häntä. Hän on etäinen, kaukainen, et luota, et usko, taasko olen tässä. Mikä on tuo sydämien välinen läheisyys luottamus, usko toivo, miksi ihminen elää ja rajaa elämänsä omien pelkojensa vankilaan.

Elämä kuluu ja näen niin paljon kivettyneitä kasvoja, katkeroituneita suupieliä alaspäin kääntyneinä, elämä, kaikeissa yksinkertaisuudessa on saanut kauniinkin ihmisen rumaksi. Miksi olemme näin pahoja toisillemme. Missä on rakkaus, missä on ilo,  missä on luottamus ja toivo tulevasta. Miksi haluamme toisetkin vankilaan,  jossa itse istumme, miksi kadehdimme ihmistä,  jolla on toivo joka iloitsee ja nauttii elämästään.   Monet ovat niin vereslihalla, etteivät voi sietää tervettä ihoa lähellään, koska se muistuttaa heitä siitä mitä he itse eivät ole.

Tahtoisin olla eheä, tahtoisin olla rakastettu, tahtoisin olla onnellinen. Kuitenkin huomaan, että jos pyrin tähän, nuo mustat iilimadot, jotka himoitsevat vertani, odottavat syvissä vesissä päästäkseen minuun kiinni, saadakseen edes vähän imettyä sitä verta joka puhdistaa minut, saadakseen saastuttaa minut…. hyi kuinka inhoankaan noita iilimatoja, ihmisiä jotka eivät halua nähdä vaivaa tai oikeammin rakasta itseään niin, että luopuisivat noista vihamielisistä ajatuksistaan…. pahuuden sapestaan, vaan haluavat olla ikuisesti sairaita.   Jeshua kysyy tahdotko tulla terveeksi.

Laila 16.3.2013

Itse taivaan ja maan Luoja

Herra Kaikkivaltias,

antoi poikansa sovittajaksi

alas maailmaan astua.

Näin syntyi lapsi pyhä

vaikka tiennyt sitä kukaan ei

näin keskellä kärsimyksen

eli puuseppä hiljainen.

Niin monia Hän auttoi

parantaen kaikki sairaudet

saastaisten henkien riivaamat

ja pitaaliset.

Myös kuolleista Hän herätti

ylösnousemus voimaallaan

ja antoi elämän niille

jotka Häneen uskoivat.

Hän oli Jumala lihassa

tuo Mestari vaatimaton

ei tiennyt edes opetuslapsensa

kuka Hän todella on.

Mutta aika koitti sovituksen

Hänet ristille naulittiin,

Elohi, Elohi-Hän huusi

miksi minut  hyljättiin.

Oli päällään synnit kansojen

koko ihmiskunnan tään,

ja sovittajana Hän  puhdisti

kaiken omallaan verellään.

Liiton arkulle veri pisara vuosi

halkeamasta kallion

Hänen veren merkkinsä siinä

ikuisesti todistuksena on.

Tämä veri puhuu puolestasi

tänäkin päivänä

liiton veressä sinulla sovitus on

ja ikuinen elämä.

Ja Hän sanoo:

Kaikki elämän kirjaan kirjoitetut

veressäni sovituksen sai,

kaikki te Isäni siunatut,

olkaa valmiit Minun  tullessain.

Hääpöytä jo katettu ylhäällä on

ja valmiina kaikki on siel,

ilojuhlaan kutsun morsiamein

älä rakkaani hellitä viel.

LAILA 23,12,2012

Come and look and see the time

everybody does what they have in their mind

nobody cares what´s happening here.

Men’s hearts failing them for fear .

The God do last days shorter of other

no one can to realize this despair and suffer

people will seeking a secret place.

The place, where they can hidden their face.

The nations rise up against nation

and look what happening in the rising generation

the children are fatherless, sadness and lonely

who cares – such a world sound only.

The humans hearts is broken, full of hate,

who really cares – question is same

where is a days, when humans had smiled

time they had friendship true, and they was loved and were kind.

Where is the love and where is the truth,

this is the question what I do?

Human can get all the things on the earth

can he be pleased – but are you sure.

We are not machine, we are the flesh

we need emotional things, It is best,

the soul can´t live without the love

it may die, that is fact.

Is this last generation? 

Poem Laila Judith Gontjarov 2003

EN USKO ENÄÄ KORVAUSTEOLOGIAAN

ENKÄ JÄRKEISOPPEIHIN TÄMÄN MAAN.

OVAT SAANEET IHMISET USKOMAAN

KONSTANTINUKSEN VALHEET KOKONAAN.

Muutti hän ajat juhlapäivien,

muutti, Jeshuan nimeksi, Jeesuksen

antoi tilalle joulun ja pääsiäisen

antoi ajanlaskun gregoriaanisen.

Luovuttiin toorasta totuuden,

sapatit laki ja liitot hyljäten.

Korvattiin juhlat nuo Mooseksen

päivillä antikristuksen.

Jotka tunnistivat nimeä Jeshuan

tai pitivät liiton pyhän karitsan.

Saivat kokea marttyyrikuoleman,

he tunsivat uhkan korvausteologian.

Semiramus-tammuskultti kukoisti

ja Konstantinus siitä iloitsi,

orgioille hän sai nimen paremman

kautta valheen kansa vietiin valon juhlahan.

Monet vuosisadat ovat vierineet,

ja monet sukupolvet ovat kääntyneet,

uskomaan tuon valheen antikristuksen

he luulevat sen olevan totuuden.

On joulut pääsiäiset ja sunnuntait

kaikki on muutettu ajat sekä lait,

ei enää tiedetä nimeä Messiaan,

onko hän totta vai valhetta vaan.

Palvotaan Zeusta tai Hoosiannaa

sehän on uskonnollisille mannaa.

Juopuneet marttyyrien verestä,

sehän on selvä – Babylonian hedelmä.

Vielä nousee kansa totinen,

palaten juurille uskon Isien.

He Löytävät Messiaan totuuden

ja pitävät Sanan ja liiton puhtauden.

Heinäkuu 2012 LJG

28.10.2010  Laila Judith Gontjarov

Etäisten varjojen maassa
istun yksinäni silmät kyynelissä,
katsoen menetettyä aikaa.
Polte sisimmässäni,
tuska, joka erottaa minut eilisestä
saaden sisimpäni palamaan
vihasta, epäilystä, epäonnistumisesta.
Tuo menetetyn ajan tuska
ainainen tunne sisimmässäni
vaihtuen ahdistuksesta tunteiden kylmiöön.
Kysyen miksi,  miksi –  näinkö.
Elämän estradilla
pienen ihmisen osa suoritus
on lopuillaan
saaden viimeiset voiman ponnistukset
tunteiden kylmiöstä esiin.
Minua palelee
olen tässä,
mutta kuitenkin jossain muualla
en löydä itseäni mikä ja kuka olen.

Juuri kun luulin olevani eheä
putosin, menin pirstaleiksi,
jokainen osa minua huutaa ei en tahdo….
Näinkö raskas on luopumisen hinta.

Etäisyyden verhon takana olen
löytävä vastauksen,
niihin sanomattomiin kysymyksiin,
jotka alati ahdistivat sieluani.
Tietämättömien tunteiden
painaessa sydämeni äänettömään
huutoon, etsiessäni vastausta,
tietäen etten voisi sitä löytää
ennen kuin opin tuntemaan Hänet,
jolle kaikki sanomattomat kysymykset
ovat sanojen sinfoniaa.
Löytäessäni tuon kultaisen
avaimen, voisin päästä jokaiseen
ajatusten lokeroituun huoneeseen.
Silloin  sieluni saisi tyydytyksen,
rauhan elämän ikuisesta jatkuvuudesta.

Matkalaulu

Matkalaulun ehkä teen kun mä katson huomiseen,puolet toiveistani todeks´ teen,  puolet joutuu ajast´ erilleen. Sydämeeni kiinnitän tahdon hyvän lämpimän, unelmat ne haihtuvat suuret onnet vaihtuvat.  Kaiken keskellä vain on pieni ilo ihmisen  suuri sydän lämpöinen  sieltä ammentaa voi hyvän monin kerroin enentyvän. Ei se lopu lakkaa koskaan aina sitä löytyy jostain . Muista tämä mielees paina, hyvyys laupeus sua  auttaa aina.

Laila Gontjarov  Israelissa  1.8.89

Jeshualle

Jeshua, olet ihana. Sinä olet maailmankaikkeuden kuningas. Sinun sanasi järisyttää kaikkeutta ja sinun olevaisuutesi täyttää koko maanpiirin. Kun puhut, luot uutta, mutta tuomitset saastaisuuden. Kuinka suuri sinä oletkaan! Sinun persoonasi on täydellinen, sinun halusi ovat oikeudenmukaiset. Pyhyytesi on mittaamaton ja ymmärryksesi tuntematon. Sinä ilmoitat salaisuuksiasi kenelle tahdot ja annat voitelusi palvelijoillesi viisautesi mukaan. Sinä tunnet mitä ihmisessä on, kukaan ei järjellään ymmärrä sinun kokonaisuuttasi ja valtaasi ja lihamme laittaa vastaan kaikessa. Mutta silti henkemme, jonka olet meihin laittanut, pyytää jatkuvasti yhtyä sinun henkeesi. Ja olet kertonut, kuinka sinä halajat meidän henkeämme. Ihana Jeshua. Kuule morsiamesi huokaus ja rakkaudentunnustus.

Emmi Hukka

Muutos

Menneeseen ei ole enää paluuta. Emme voi haikailla turhuutta, emmekä sitä mikä on meitä satuttanut. Ehkä silmissä on kyyneleet, mutta nyt tapahtuu jotain uutta. Koskien tulevaisuutta. On aika luopua  viimeisistäkin jäänteistä, jotka ovat saanet pysymään sidottuna. Toiset hyvätkin muistot haudattakoon, ehkä toiset saavat jäädä voimavaroiksi. Lihaa riipaisee, mutta se kuolkoon. Totuus tehköön vapaaksi, näyttäköön, mikä on tärkeää ja mikä ei. Kuunnellaan, mitä henki puhuu? Läpi ymmärryksen ja järjen muurin hän kuiskaa hiljaa. Mitä vastaamme? Vastaammeko amenen vai hylkäämmekö sen? Herra, valmista meidät uuteen, vastaamaan kyllä, kun kysyt muutokseen. Vahvista meitä kestämään, muutosta uhkaavissa vastuksissa. Be with us.

Emmi Hukka

Älä ylvästele

Kuulla Jumalaa
elää läheisessä suhteessa hänen kanssaan
Siihen Jeshuaa on omansa kutsunut