Zion's gate

Roš hašana

Roš hašana (hepreaksi ‏ראש השנה‎, vuoden alku) on juutalaisten uudenvuoden juhla. Sitä vietetään tišri-kuun ensimmäisenä ja toisena päivänä. Roš hašana aloittaa kymmenen katumuspäivän jakson, joka päättyy jom kippuriin.

Juutalaisuuteen kuuluu itse asiassa kaikkiaan neljä uudenvuoden juhlaa. Mišnan mukaan roš hašana aloittaa kuitenkin uuden kalenterivuoden laskemisen. Toora viittaa juhlaan päivänä, jolloin tulee puhaltaa torvea eli šofaria (3.Moos 23:24). Roš hašanaa nimitetään myös tuomion päiväksi (jom hadin) ja muistamisen päiväksi (jom hazikkaron).

Roš hašanan viettoon kuuluu oleellisena osana šofarin puhaltaminen synagogan jumalanpalveluksissa. Sitä soitetaan koko uuttavuotta edeltävän elul-kuun ajan. Šofar on pässinsarvesta valmistettu torvi, jonka äänen on tarkoitus havahduttaa kuulija odottamaan lähenevää tuomiota.

Roš hašanan ensimmäisen päivän iltapäivänä harjoitetaan joskus tašlih-perinnettä. Siinä menneen vuoden synnit ja virheet pannaan symbolisesti pois heittämällä leivänpaloja tai kiviä veteen.

Roš hašanan aikaan syödään usein omenia ja hunajaa, jotka kuvaavat toivoa ”makeasta” uudesta vuodesta. Toinen perinteinen uudenvuoden ruoka on pyöreä hala-leipä, joka symboloi vuoden kiertokulkua. Muut traditiot ovat lähinnä paikallisia, mutta usein uudenvuoden aterialla syödään kieltä tai muuta eläimen pään osaa.

Lähteet

• lubavitch.fi: Roš hašana (englanniksi)
• Ruth Kozodoy: Juutalaiset juhlapäivät. ISBN 951-719-922-8.

Jom kippur

Jom kippur (hepreaksi ‏יום כיפור‎, sovituspäivä) on juutalainen juhlapäivä. Sitä vietetään tišri-kuun kymmenentenä päivänä, länsimaisen ajanlaskun mukaan syys- tai lokakuussa.

Jom kippur päättää juutalaisten uudestavuodesta roš hašanasta alkaneen kymmenen katumuspäivän jakson. Sitä pidetään vuoden päivistä pyhimpänä ja vietetään paastoten sekä rukoillen. Vanhuksia, sairaita sekä raskaana olevia naisia lukuun ottamatta bar-ja bat-mitzvaiän saavuttaneet juutalaiset noudattavat täydellistä paastoa ilman ruokaa ja juomaa jom kippurin aattoillasta seuraavaan auringolaskuun saakka.

Jom kippurin vietto on säädetty Toorassa, kolmannessa Mooseksen kirjassa (3. Moos 23:27-31). Juhla kestää kaikkialla yhden päivän toisin kuin monet muut juutalaiset juhlat, joita vietetään Israelin ulkopuolella kaksi päivää.

Rituaali

Mišnan mukaan syöminen, juominen, peseytyminen, kosmeettisten aineiden ja nahkaisten kenkien käyttö sekä aviollisten suhteiden harjoittaminen ovat jom kippurina kiellettyjä. Jotkut juutalaiset pukeutuvat valkoisiin vaatteisiin, jotka kuvaavat puhtautta synneistä. Israelissa kaikki kaupat ovat kiinni, julkinen liikenne lakkaa, lentokentät ovat suljettuja eikä televisiolähetyksiä ole.

Juutalaisen tavan mukaan päivä alkaa ja päättyy auringon laskiessa. Iltapäivällä ennen jom kippurin ja paaston alkamista syödään se’udat mafseket-ateria (verbistä ’lehafsik’=päättää, lopettaa) jonka jälkeen ei enää syödä mitään. Itse jom kippur vietetään usein paljolti synagogassa rukoillen. Jom kippuria viettävät usein myös ei-uskovat juutalaiset, jotka eivät muuten noudata perinteitä.

Jom kippuria kutsutaan myös nimellä shabat shabaton (sapattien sapatti), koska sen pyhyys ohittaa jopa sapatin. Tavallisena sapattina paastoaminen ei ole sallittu päivän pyhyyden takia ja jopa šiva-suruviikkoa viettävä juutalainen keskeyttää rituaalinsa osallistuakseen sapatin juhlallisuuksiin. Ainoan poikkeuksen muodostaa sapatiksi osuva jom kippur, jonka pyhyyden takia paasto pidetään.

Rukoileminen aloitetaan kol nidre (kaikki lupauksemme) -rukouksella ennen auringonlaskua ja jatketaan arvit-iltarukouksella. Rukoilua ja Tooran lukemista jatketaan aamulla (šaharit– ja musaf-rukoukset) ja pitkin päivää (minha-rukous). Jom kippurina luetaan usein Joonan kirjaa. Päivä päättyy ne’ila -rukoukseen ja šofarin puhaltamiseen, joka ilmoittaa paaston päättyneen.

tiedot: wikipedia

Ruth Kozodoy: Juutalaiset juhlapäivät. ISBN 951-719-922-8.

Sukkot

Lehtimajajuhla

Sukkot (hepreaksi ‏סוכות‎, katokset tai majat) eli lehtimajajuhla on juutalainen juhla, jonka vietto alkaa tišri-kuun viidentenätoista päivänä. Länsimaisessa kalenterissa juhla ajoittuu lokakuulle. Sen vietto on säädetty kolmannessa Mooseksen kirjassa (3.Moos. 23:34-44).

Sukkot on šavuotin ja pesahin ohella yksi Toorassa säädetyistä vuotuisista pyhiinvaellusjuhlista, šaloš regalim. Termin alkuperä on heprean sana regel, joka tarkoittaa jalkaa. Kysymyksessä ovat kolme juhlaa, jolloin juutalaisten tulisi vaeltaa Jerusalemin temppeliin erityisiä juhlamenoja varten.

Sukkotin aikana juutalaiset syövät ateriansa, viettävät aikaa ja jopa nukkuvat lehtimajoissa. Alun perin sukkot oli sadonkorjuujuhla. Sadonkorjuun aikaan maanviljelijät asuivat pienissä majoissa pelloillaan, jotta aikaa ei tuhlaantuisi kotimatkoihin. Lehtimaja muistuttaa juutalaisia myös niistä majoista, joissa israelilaiset asuivat 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana. Sukkotina juhlitaan Jumalan huolenpitoa ja kiitetään maan sadosta. Se on iloinen juhla hiukan katumuspäivät päättäneen jom kippurin jälkeen.

Israelissa sukkot kestää seitsemän päivää, joista ensimmäinen on varsinainen juhlapäivä jumalanpalveluksineen. Israelin ulkopuolella juhlaa vietetään kahdeksan päivää. Sukkotin jälkeinen päivä on nimeltään šemini atseret, ja sen jälkeen juhlitaan Tooraa simhat Tora -juhlassa.

Sukkot mainitaan Vanhassa testamentissa myös paikannimenä useaan otteeseen.

Sukkotin tapoja ja perinteitä

Lehtimaja sisältä käsin

Sukkotin keskeinen symboli on lehtimaja, sukaa. Tooran mukaan miesten ja bar mitsva-iän ylittäneiden poikien on asuttava lehtimajassa koko seitsenpäiväisen juhlan ajan. Tytöt ja naiset on vapautettu tästä mitsvasta, mutta halutessaan hekin voivat asua lehtimajassa. Konservatiivijuutalaisten keskuudessa sukaassa asumisen mitsva on ulotettu kaikkiin uskonnollisesti täysi-ikäisiin juutalaisiin.

Lehtimaja voidaan rakentaa mistä tahansa materiaalista, ja se voidaan pystyttää aivan talon viereen tai vaikka sen katolle. Majan katto tehdään kuitenkin aina jostakin eloperäisestä aineksesta, yleensä puun oksista, ja sen tulisi mielellään olla niin harva, että tähdet näkyvät sen läpi. Lopuksi maja koristellaan esimerkiksi hedelmillä, kukilla tai muilla koristeilla. Nykyään lehtimajan saattaa rakentaa esimerkiksi vain juutalainen seurakunta yhdessä, eikä siellä välttämättä nukuta öisin. Ortodoksijuutalaiset noudattavat Tooran käskyä kuitenkin kirjaimellisesti ja asuvat lehtimajoissa sukkotin ajan niissä maissa, joissa ilmasto sen sallii.

Sukkotin ensimmäisen päivän jälkeisinä päivinä ei noudeta tarkkoja sapatin sääntöjä, mutta tarpeettomat toimet ja työnteko tai kaupankäynti eivät ole sallittuja. Sukkotin aikana juutalaiset perheet yleensä syövät hyvin ja käyvät vieraisilla toistensa lehtimajoissa. Perinteen mukaan lehtimajassa käy kunakin seitsemänä yönä lisäksi seitsemän vierasta: Aabraham, Iisak, Jaakob, Joosef, Mooses, Aaron ja Daavid.

Sukkotia seuraa välittömästi šemini atseret (שמיני עצרת). Perheet palaavat koteihinsa, ja synagogissa järjestetään erityisjumalanpalvelus, jossa rukoillaan sadetta seuraavaksi vuodeksi. Israelissa shemini atseret kestää päivän, ja sen jälkeen seuraa simhat Tora (שמחת תורה), Tooran ilojuhla.

Neljä lajia

Lulav

Toora käskee juutalaisia ottamaan sukkotina neljä kasvilajia ja sitomaan ne yhteen tietyllä tavalla. Tätä kimppua kutsutaan lulaviksi, ja sitä käytetään sukkotin ajan rukouksissa. Neljään lajiin kuuluvat lulav eli palmunlehti, hadasim eli myrtinoksat ja aravot eli pajunoksat. Neljäs laji on etrog eli sukaattisitruuna. Lulavin keskelle sidotaan palmunoksa, sen toiselle puolelle kolme myrtinoksaa ja toiselle kaksi pajunoksaa.

Lulavia käytetään seuraavasti: kolmea ensimmäistä lajia pidetään oikeassa, etrogia vasemmassa kädessä. Rukoilija pitää käsiään erillään lausuessaan erityisen siunauksen. Sitten etrogilla kosketetaan lulav-nippua, ja sillä osoitetaan kaikkiin ilmansuuntiin sekä ylös ja alas.

Ortodoksijuutalaisille lulavin heiluttamisen mitsva on pakollinen kaikkina sukkotin päivänä paitsi sapattina kaikille uskonnollisesti täysi-ikäisille miehille. Myös naiset voivat halutessaan tehdä niin. Konservatiivijuutalaisten ja reformijuutalaisten keskuudessa kaikki aikuiset juutalaiset noudattavat seremoniaa. Se suoritetaan yleensä synagogassa tavallisen päivittäisen jumalanpalveluksen aikana, mutta sen voi tehdä myös kotonaan tai lehtimajassa. Lulavin ja etrogin kanssa kierretään usein myös synagoga ympäri siunauksia lausuen. Sukkotin seitsemäntenä päivänä (hoshana raba, suuri apu) synagoga kierretään ympäri seitsemän kertaa.

Sukkotiin liittyvät seremoniat perustuvat Tooraan. Neljä lajia on annettu kolmannessa Mooseksen kirjassa (3.Moos 23:40); niiden tarkempaa käyttöä ei kuitenkaan ole määritelty, mistä johtuvat erilaiset tulkinnalliset erot. Joidenkin mielestä neljää lajia tulisi käyttää lehtimajojen rakentamiseen,

Lähteet

• Ruth Kozodoy: Juutalaiset juhlapäivät. ISBN 951-719-922-8.

Aiheesta muualla

• lubavitch.fi: Sukkot (englanniksi)
• Sukkot (JewFaq) (englanniksi)
• Gary Garb: Lehtimajan rakennusohjeet (englanniksi)

Hanukka

Hanukka (hepreaksi ‏חנוכה‎) on juutalaisten juhla, jota vietetään marras-tammikuussa. Se kestää kahdeksan päivää ja alkaa juutalaisen ajanlaskun mukaan kishlev-kuun 25. päivänä. Sitä vietetään makkabilaiskapinan aikana tapahtuneen, välillä häpäistyn Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimisen (165 eaa.) aikana tapahtuneen öljyihmeen muistoksi (1 Makkab. 4:59; Joh. 10:22). Kun juutalaiset olivat saaneet temppelin takaisin ja siivonneet sen, he halusivat siunata sen uudelleen, mutta löysivät vain vähän pyhää öljyä. Kuitenkin tapahtui ihme, ja öljy riitti kahdeksaksi päiväksi, minkä jälkeen sitä saatiin lisää. Siksi hanukan ensimmäisenä iltana kodeissa sytytetään yksi kynttilä, toisena kaksi jne. Koska nämä kynttilät ovat pyhiä, niiden valoa ei saa käyttää hyödyksi esimerkiksi lukemiseen, joten lisäksi on sytytettävä aina yksi ylimääräinen kynttilä. Edellisenä iltana poltetut kynttilät on seuraavaksi vaihdettava uusiin niin, että kaikki kahdeksan pyhää kynttilää ovat samassa tasossa keskenään. Hanukka-juhlan aikana kodeissa poltetaan yhteensä 44 kynttilää. Hanukka-kynttelikköä kutsutaan nimellä hanukia, ja se asetetaan ikkunalaudalle niin, että kotiin palaavat ihmiset sen nähdessään muistavat hanukan ihmeen ja iloitsevat.

Hanukkana syödään latkes-nimisiä letuntapaisia leivonnaisia ja lapset saavat pieniä lahjoja. On tapana leikkiä pienellä hyrrällä (jiddish: דרײדל dreidel, heprea: סביבון‎ Sevivon) jonka neljällä sivulla on kirjaimet nun, gimmel, hei ja shin: ne tulevat sanoista ”Nes Gadol Haya Sham” – ”suuri ihme tapahtui siellä”. Israelissa shin-kirjain on korvattu pe-kirjaimella, ja lause kuuluu ”Nes Gadol Haya Po”, ”suuri ihme tapahtui täällä”.

Tu bišvat

Tu bišvat (hepreaksi ‏ט”ו בשבט‎) eli puiden uusivuosi (ראש השנה לאילנות) on juutalainen juhla. Se on yksi Mišnassa mainituista neljästä juutalaisten uudenvuoden juhlasta. Nimi tulee juhlan päivämäärästä: sitä vietetään 15. päivänä (15 = ט”ו, ”tu”) ševat-kuuta (שבט).

Toora käskee juutalaisia pidättäytymään puun hedelmien syömisestä sen kolmen ensimmäisen elinvuoden ajan. Neljännen vuoden sato on uhrattava Herralle, ja vasta viidentenä vuonna hedelmäpuun satoa saa nauttia. (3. Moos. 19:23-25). Koska kaikkien puiden istutusajankohdista olisi vaikea pitää kirjaa, tu bišvat määrittelee ajankohdan, jolloin kaikki puut täyttävät vuosia. Tu bišvat auttoi muinaisia juutalaisia ilmeisesti myös erottamaan edellisen ja seuraavan vuoden sadot toisistaan: tämä oli tärkeää sadosta luovutettavia kymmenyksiä määriteltäessä.

Puut olivat israelilaisille tärkeitä, ja Toorakin kehottaa heitä istuttamaan runsaasti puita Luvattuun maahan. Jokaiselle syntyneelle lapselle oli tapana istuttaa oma puu: pojalle setri, tytölle sypressi. Hääparin perinteisen hääkatoksen valmistamiseen saatetaan käyttää heidän nimikkopuidensa oksia.

Tu bišvat -juhlaa vietetään yhä myös Israelin ulkopuolella. Silloin syödään erilaisia usein Israeliin ja Tooraan liittyviä hedelmiä kuten viinirypäleitä, viikunoita, taateleita, granaattiomenoita ja oliiveja. Israelissa istutetaan myös puita.

Lähteet

Ruth Kozodoy: Juutalaiset juhlapäivät. ISBN 951-719-922-8.

Purim

Purim (hepreaksi ‏פורים‎, ”arvat”) on juutalainen juhla. Silloin muistellaan Persian juutalaisten pelastumista juonesta, jolla Kserkses-kuninkaan neuvonantaja Haman yritti tuhota heidät. Tapahtumat on kuvattu Vanhan testamentin Esterin kirjassa. Purimia vietetään adar-kuun 14. päivänä.

Purim on hyvin iloinen juhla, jolloin on lupa pitää hauskaa. Purimin viettoon kuuluu Esterin kirjan lukeminen synagogassa kaksi kertaa sekä lahjojen antaminen köyhille. Sen jälkeen vietetään purim-juhlaa, jota varten pukeudutaan usein naamiaisasuihin. Purim ei ole yhtä tärkeä juhla kuin Tooran määrittelemät pyhäpäivät. Siksi työnteko on yleensä sallittu.

Esterin kirjan tapahtumat

Ester on juutalainen nuori nainen, joka kauneutensa ansiosta pääsee kuningas Kserkseen eli Ahasveroksen rakkaimmaksi puolisoksi ja kuningattareksi. Kuningas ei ole tietoinen Esterin syntyperästä. Esterin kasvatusisä Mordokai kieltäytyy kumartamasta korkea-arvoista Hamania selittäen olevansa juutalainen. Siksi Haman suuttuu ja tahtoo kostoksi surmata kaikki valtakunnan juutalaiset. Hän heittää puria eli arpaa valitakseen juutalaisten tuhoon sopivan päivän. Arpa osuu adar-kuun kolmanneksitoista päiväksi, ja Haman saa suunnitelmalleen kuninkaan hyväksynnän. Juutalaiset pelästyvät saatuaan tietää heitä uhkaavasta kohtalosta, ja Mordokai kehottaa Esteriä menemään kuninkaan luo armoa anelemaan.

Haman on niin raivoissaan Mordokaille tämän uppiniskaisuudesta, ettei malta odottaa määräpäivää ja pystyttää pihalleen hirsipuun Mordokaita varten. Järjestämissään pidoissa Ester anelee kuitenkin kuningasta säästämään kansansa hengen. Kuningas vihastuu Hamanille suuresti ja hirtättää tämän omaan hirsipuuhunsa. Juutalaisille annetaan myös oikeus puolustautua, jos joku nousee heitä vastaan määrättynä, koko valtakuntaan ilmoitettuna päivänä. Adar-kuun kolmantenatoista päivänä juutalaiset hyökkäävät vihollistensa kimppuun ja surmaavat heitä sadoittain. Esterin kirjan lopuksi Mordokai ja Ester määräävät adar-kuun neljännentoista päivän yleiseksi ilojuhlaksi, purimiksi. ^[1]

Purimin tapoja ja perinteitä

Megilan lukeminen

Juutalainen päivä alkaa ja päättyy auringon laskiessa. Purimin vietto aloitetaankin synagogan iltajumalanpalveluksella, jossa luetaan Esterin kirja (megila). Purimina ilonpito on sallittua myös synagogassa. Joka kerta kun Haman tai joku hänen kymmenestä pojastaan mainitaan, seurakunta pitää meteliä räikillä, tömistämällä tai pöytää hakkaamalla. Mordokain ja Esterin nimiä tervehditään viheltämällä tai hurraamalla. Tämä käytäntö on peräisin 1200-luvun Ranskasta ja Saksasta ja on yleistynyt joistakin soraäänistä huolimatta.

Purimina rukouksetkin saatetaan lukea tavalla, joka minä muuna päivänä tahansa olisi pyhäinhäväistys. Seurakunta saattaa kilpailla siitä, kuka lukee rukoukset nopeimmin, tai niitä voidaan laulaa tunnetuilla maallisillakin sävelmillä. Monet juutalaiset pukeutuvat eläimiksi, iskelmätähdiksi tai Esterin kirjan henkilöiksi. Joissakin seurakunnissa niitä, jotka eivät sonnustaudu naamiaisasuun, odottaa rangaistus: heitä saatetaan ampua vesipyssyllä tai he joutuvat laulamaan laulun.

Esterin kirja luetaan toistamiseen seuraavana päivänä, varsinaisena purimina.

Ruoka ja lahjojen antaminen

Esterin kirja käskee juutalaisten ”pitää iloisia juhlia ja pitoja, lähettää toisilleen herkkuja ja antaa lahjoja köyhille” purimina. Siksi juutalaiset lähettävät toisilleen leivonnaisia ja lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen. Synagogissa järjestetään usein keräyksiä köyhien auttamiseksi.

Erityinen purim-ruoka ovat homentashenit eli Hamantaschen tai Hamanohren (”Hamanin taskut” tai ”Hamanin korvat”). Ne ovat kolmikulmaisia, unikonsiemenillä, hedelmillä tai suklaalla täytettyjä leivonnaisia. Muodon arvellaan nimestä huolimatta kuvastavan Hamanin kolmikulmaista hattua. Purim on myös vuoden ainoa päivä, jolloin Talmud kehottaa juutalaisia olemaan humalassa. Tavoite on juoda niin paljon, ettei pysty erottamaan ”kirottua Hamania” ”siunatusta Mordokaista”. Kehotuksesta on myös oltu huolestuneita, ja esimerkiksi rabbi Mooses Isserles varoitti juutalaisia ottamasta sitä liian kirjaimellisesti.

Naamiaiset

Purimina hulluttelu ja pilkanteko on viety niin pitkälle, että jonkinlaiseksi yleiseksi säännöksi on muodostunut ”purimina kaikki on sallittua”, jopa joidenkin Tooran lakien rikkominen. Miehet saattavat pukeutua naisten vaatteisiin tai päinvastoin. Perinteisistä rukoussävelmistä saatetaan laulaa humoristisia muunnelmia. Varsinkin lapset pitävät naamioitumisesta purimina. Suosittuja hahmoja ovat kuningas Kserkses, Ester, Mordokai, ilkeä Haman ja Esteriä edeltänyt Vasti-kuningatar.

Naamiaisasun tarkoitus on peittää juhlijan henkilöllisyys. Esterin kirjassa henkilöitä luullaan toisikseen: Ester ei paljasta olevansa juutalainen, ja Haman joutuu taluttamaan Mordokaita kunnianosoituksena hevosen selässä ympäri kaupunkia, koska kuninkaan kysyessä sopivaa tapaa palkita kuninkaalle palveluksen tehnyt mies Haman luuli tämän tarkoittavan häntä itseään. (Mordokai oli saanut vihiä eräästä kuningasta vastaan suunnatusta salajuonesta ja paljastanut sen, minkä vuoksi kuningas oli hänelle kiitollisuudenvelassa.) Jotkut selitysteokset väittävät Hamanin tyttären tehneen itsemurhan sen jälkeen, kun hän oli erehdyksessä kaatanut jäteastian sisällön isänsä päälle luullen tätä Mordokaiksi. Naamiaisten viettoa on selitetty myös sillä, että Jumalan nimeä ei kertaakaan mainita Esterin kirjassa. Siten Jumala oli ”peittänyt kasvonsa” purimin ihmeen aikana, minkä muistoksi myös juutalaiset tekevät niin. ^[2]

Tapa naamioitua purimina esiintyi ensi kerran Italian juutalaisten keskuudessa, ja siihen vaikuttivat ilmeisesti roomalaiset karnevaalit. Italiasta naamiaiset levisivät, ja vaikka jotkut opettajat suhtautuivat tähänkin tapaan ankarasti, heistä ei piitattu. Sitä noudattavat yhä kaikki juutalaisten lahkot ja yhtä hyvin ei-uskonnolliset kuin uskonnollisetkin juutalaiset. Varsinkin Israelissa järjestetään purim-kulkueita, joissa harjoitetaan erilaisia hullutuksia.

Muita tapoja

Adar-kuun 13. päivänä vietetään toisinaan Esterin paastoa. Se ei ole alun perin osa purim-juhlaa. Paastossa muistetaan sitä, kuinka juutalaiset paastosivat kolme päivää ennen kuin Ester meni kuninkaan luokse pyytääkseen tätä pelastamaan juutalaiset. Kuninkaan luo luvatta menemisestä oli säädetty kuolemanrangaistus, ellei kuningas osoittaisi tulijaa valtikallaan. Näin kuitenkin tapahtui, ja Ester pääsi esittämään toivomuksensa Kserkseelle.

Purimina on myös esitetty vitsikkäitä näytelmiä. 1700-luvulle mennessä Itä-Euroopassa purim-näytelmistä oli kehkeytynyt jiddišinkielisen teatterin edelläkävijöitä, joissa yhdisteltiin musiikkia ja tanssia. Näytelmät olivat usein satiireja Vanhan testamentin kertomuksista.

Toinen purimin perinne on Hamanin polttaminen. Italiassa juutalaiset järjestivät meluisia kulkueita, joiden lopuksi Hamania esittävä nukke juhlallisesti poltettiin. Frankfurt am Mainissa puolestaan oli tapana tehdä vahasta talo, Haman, tämän vaimo ja kaksi vartijaa. Kun lukija aloitti megilan lukemisen, talo kaikkine asukkaineen sytytettiin katselijoiden iloksi tuleen.

Heprealaisen kalenterin karkausvuosina adar-kuukausia onkin kaksi. Tällöin purimia vietetään toisena adar-kuuna. Vastaavaa ensimmäisen adar-kuun päivää kutsutaan nimellä purim katan, pikku purim. Monilla juutalaisyhteisöillä on myös paikallisia purim-juhlia, jolloin juhlistetaan voittoa jostakin antisemitistisestä ryhmästä tai hallitsijasta. Frankfurtissa tällainen juhla on nimeltään Purim Vintz. Jopa perheillä saattaa olla omia ”purimeja” jostakin täpärästä tilanteesta, vainosta tai onnettomuudesta pelastumisen muistoksi.

Lähteet

• Ruth Kozodoy: Juutalaiset juhlapäivät. Opetushallitus, 1997. ISBN 951-719-922-8.

Viitteet

1. ↑ Esterin kirja (Raamattu.uskonkirjat.net)
2. ↑ Why We Wear Disguises On Purim (englanniksi)

Pesah

Pesah tai pesach (hepreaksi ‏פסח‎, pesaḥ) on juutalainen juhla, josta kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa. Silloin muistellaan exodusta, israelilaisten vapautumista Egyptin orjuudesta. Pesahin vietto alkaa nisan-kuun neljännentoista päivän iltana.

Nimi pesah tulee hepreankielisestä sanasta, joka merkitsee ”kulkea ohi”. Se viittaa viimeiseen vitsaukseen, jolla Jumala koetteli egyptiläisiä, koska he eivät suostuneet päästämään israelilaisia vapaiksi. Tooran kertomuksen Jumala surmasi egyptiläiset esikoispojat ja myös eläinten esikoiset. Israelilaisten hän oli käskenyt uhrata karitsan ja sivellä ovenpielensä sen verellä. Jos ovi oli sivelty verellä, säästyivät esikoiset hengissä.

Seder pesah

Pesahin vieton keskeinen osa on seder-illallinen. Israelissa seder järjestetään vain pesahin ensimmäisenä iltana, muualla maailmassa kahtena iltana. Pesahin aikana tulee Tooran käskyn mukaan syödä happamatonta matsa-leipää, jota ei ole kohotettu. Tämä on muistona israelilaisten kiireisestä Egyptistä lähdöstä, jolloin ei ollut aikaa kohottaa leipätaikinoita. Juutalaisen teologian mukaan hapate on myös ylpeyden ja turhamaisuuden vertauskuva, jota vastoin matsa-leipä symboloi sydämen nöyryyttä.

Kosher le’pesah

Juutalaisen kalenterin nisan-kuun 14. päivän iltaan mennessä on juutalainen koti puhdistettava kaikista jauhotuotteista, koska niissä saattaisi olla hapatetta (hamets). Leipä, leivonnaiset, pastatuotteet, jauhot ja leivänmurut on hävitettävä tai lahjoitettava ei-juutalaisille.

Keittiö puhdistetaan perusteellisesti. Ruokailu- ja keittovälineet, joita käytetään ympäri vuoden, täytyy puhdistaa joko tulessa kuumentamalla tai upottamalla kiehuvaan veteen. Kuumuus pakottaa metalliastioiden huokosiin imeytyneet aineet ulos ja näin astiasta tulee kosher eli kelvollinen. Ruoka-aineet eivät voi imeytyä lasiin, joten lasiastiat vain pestään. Sen sijaan keramiikka-astioita ei voi puhdistaa materiaalin huokoisuudesta johtuen ja ne on korvattava uusilla tai laitettava erityiseen säilöön pesahin ajaksi. Monissa juutalaisissa kodeissa onkin erityinen vain pesahin ajan käyttöön tarkoitettu astiasto.

Tavallisten jauhojen ja veden sekoittamisesta pidättäydytään täysin, ettei vahingossakaan syntyisi hapatetta. Leipomiseen käytetään vain matsa-jauhoa, jota tehdään jauhetuista matsa-leivistä.

Pesah-viikon aikana kaupoista ei osteta tavallisia valmistuotteita eikä säilykkeitä, koska ne saattavat sisältää hametsia. Kosher-kaupoista ja -välittäjiltä saa erityisiä tarkastettuja kosher le’pesah-tuotteita. Esimerkiksi viini, joka on kosher le’pesah, tuotetaan erityisellä tilalla, jonka tuotantolaitteet ovat ympäri vuoden kosher le’pesah. Laitteiden monimutkaisuuden takia niiden pesah-puhdistus olisi mahdotonta, joten näissä viinivalmistamoissa henkilökunnan ruokailu tapahtuu erillisessä rakennuksessa. Itse valmistamossa ei saa nauttia ruokia lainkaan, koska hametsia (esimerkiksi leivänmuruja) saattaisi joutua vahingossa viinintuotantosysteemiin, eikä se enää olisi kosher le’pesah.

Pyhiinvaellusjuhla

Pesah on šavuotin ja sukkotin ohella yksi Toorassa säädetyistä vuotuisista pyhiinvaellusjuhlista, šaloš regalim. Termin alkuperä on heprean sana regel, joka tarkoittaa jalkaa. Kysymyksessä ovat kolme juhlaa, jolloin juutalaisten tulisi vaeltaa Jerusalemin temppeliin erityisiä juhlamenoja varten.

Exoduksesta ja pääsiäisen vietosta kerrotaan toisessa Mooseksen kirjassa (2. Moos. 12).

Shavuot

Raamatussa juhlaan viitataan useilla nimillä: leikkuujuhla (חג הקציר, hag ha-katsir; 2.Moos 23:16), viikkojuhla (חג שבעות, hag šavuot; 5.Moos 10:16) ja ensimmäisten hedelmien juhla (יום הבכורים, jom ha-bikkurim; 4.Moos 28:26). Uudessa testamentissa siitä käytetään nimitystä helluntai, ja kristillinen helluntai onkin suunnilleen samaan aikaan kuin juutalaisten Šavuot.

Šavuotia vietetään sivan-kuun kuudentena päivänä. Monissa juutalaisyhteisöissä Israelin ulkopuolella sitä vietetään kahden päivän ajan.

Šavuot on pesahin ja sukkotin ohella yksi Toorassa säädetyistä vuotuisista pyhiinvaellusjuhlista, šaloš regalim. Termin alkuperä on heprean sana regel, jalka. Kysymyksessä ovat kolme juhlaa, jolloin juutalaisten tulisi vaeltaa Jerusalemin temppeliin erityisiä juhlamenoja varten.

Sadonkorjuujuhla

Muinaisessa Israelissa sadonkorjuu aloitettiin ohran leikkaamisella pesahin aikaan ja päätettiin vehnänkorjuuseen šavuotina. Šavuot oli siten viljasadon korjaamisen päättävä juhla samalla tavalla kuin sukkot päätti hedelmien sadonkorjuun. Israelilaisten käskettiin tuoda pyhäkköön maan parhaat antimet (2.Moos. 34:26, 3.Moos. 23:15-16). Nämä uhrit olivat kuitenkin vapaaehtoisia (5.Moos 16:9-10).

Tooran antamisen juhla

Šavuotina juutalaiset juhlivat sadonkorjuun lisäksi myös kymmenen käskyn vastaanottamista. Tarkasta Tooran antamisen päivästä väitellään, mutta monet rabbit uskovat sen olleen juuri sivan-kuun kuudes päivä. Raamattu kertoo israelilaisten saapuneen Siinain erämaahan uuden kuun aikaan (2.Moos. 19:1), ja rabbiinisen kirjallisuuden mukaan Jumala antoi kymmenen käskyä Moosekselle seuraavana lauantaina.

Šavuotin viettämisen perinteisiin kuuluu yön valvominen synagogassa Tooraa lukien. Tanakhista luetaan otteita tärkeimmistä kirjoista, Ruutin kirja kuitenkin kokonaisuudessaan, koska sen tarina sijoittuu sadonkorjuun aikaan. Tapana on myös koristella koti ja synagoga kasvein ja kukin.